KÄRÄJÄOIKEUS ERIMIELISYYKSIEN RATKAISUPAIKKANA

Normaali sopimusriitojen ratkaisupaikka, eli käräjäoikeus, ei mielestäni ole monipolvisten sopimusten erimielisyyksien ratkaisuun läheskään aina sopiva. Näin on erityisesti IT‐alan sopimusten kanssa, mutta alla esitetty pätee mielestäni myös muuhun yritystoimintaan. Syynä tähän on se, että käräjäoikeus – hovioikeus käsittely kestää lähes poikkeuksetta näissä asioissa vähintään kolme vuotta. Toisaalta käräjäoikeuksissa ei välttämättä kokemusta näiden asioiden ratkaisemisesta, joten päätöksen ennakoitavuus on huono ja jompikumpi riidan osapuoli valittaa kuitenkin hovioikeuteen.

Vaihtoehtona pakkosopiminen

Yleensä IT‐alan riidat sovitaan ennen niiden joutumista käräjäoikeuskäsittelyyn. Näin varsinkin silloin kun riidan osapuolilla on käytössään juristiasiamiehet, jotka pystyvät arvioimaan riidan mahdollisen tuloksen päämiehensä kannalta. Asiamiehet eivät yleensä halua viedä näitä riitoja käräjäoikeuteen, koska sieltä puuttuu kokemus ja tietotaito näiden riitojen ratkaisemiseen ja asioiden toteennäyttäminen on usein hankalaa. Tässä tilanteessa sovinnossa on niskan päällä se osapuolista, jolla on enemmän neuvotteluvoimaa. Pienempi tai muutoin heikompi osapuoli joutuu usein tyytymään ratkaisuun, joka ei vastaa sen käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Käytännössä alakynnessä oleva yritys, jonka usein liiketoimintakriittinen elementti on vastapuolen kontrollissa, joutuu tyytymään laihaan sopuun, kun vaihtoehtona olisi pitkä ja lopputulokseltaan epävarma oikeudenkäynti. Sopijapuolten väliset neuvottelut ovatkin muodostuneet näiden riitojen pääasialliseksi ratkaisutavaksi. Artikkelin lopussa on esimerkki tällaisesta tapauksesta.

VÄLIMIESOIKEUS VAIHTOEHTONA

Olenkin päätynyt suosittelemaan sopimuksissa riitojen ja erimielisyyksien ratkaisupaikaksi yhä useammin välimiesmenettelyä normaalin tuomioistuinmenettelyn sijaan. Usein esitetään, että välimiesmenettely on kallista ja soveltuu vain isojen yritysten isoihin riitoihin. Tästä olen eri mieltä ja alla esitetty koskee Keskuskauppakamarin välitysmenettelyä Suomessa.

Asianosaiset voivat sopia esimerkiksi kirjallisessa välityssopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä siitä, että niiden välillä mahdollisesti syntyvät riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Sopimuksissa määriteltyjä välityslausekkeita käytetään yleisesti esimerkiksi osakas‐, konsultti‐, jakelu‐ ja edustussopimuksissa. Nyt myös uusissa IT2010 Yleisissä sopimusehdoissa riidanratkaisumenettelyksi on valittu lähtökohtaisesti välimiesmenettely.

Välimiesmenettelyn nopeudesta ja luottamuksellisuudesta

Välimiesmenettely on tehokas ja nopea yritysten välisten riitojen ratkaisukeino vaihtoehtona tuomioistuinmenettelylle. Välimiesoikeus ratkaisee riidan lopullisesti. Välitystuomio on heti täytäntöönpantavissa samaan tapaan kuin yleisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio.

Jos välimiesmenettely käydään Keskuskauppakamarin välityslautakunnan sääntöjen mukaan, määräaika välitystuomion antamiselle on yksi vuosi. Välityslautakunnan sääntöjen mukaisten välimiesmenettelyiden mediaanikesto on noin 9 kuukautta. Välityslautakunnan nopeutettua välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen mukaan välitystuomio tulee antaa 3 kuukaudessa.

Välimiesmenettely ei ole julkista toisin kuin tuomioistuinkäsittely ja myös ratkaisu annetaan ainoastaan asianosaisten tietoon. Välimiesten lukumäärä on asianosaisten sovittavissa. Asianosaisilla ei sen sijaan ole oikeutta vaikuttaa välimiesten valintaan silloin, kun välityslautakunta nimeää välimiehet.

Luottamuksellisen käsittelyn lisäksi välimiesmenettelyn etuna on se, että välimiehillä on riitakysymysten ratkaisemiseksi tarvittavaa erityistä asiantuntemusta. Keskuskauppakamarin välityslautakunta pyrkii valitsemaan välimieheksi sellaisia henkilöitä, joilla on erityistä asiantuntemusta riidan kohteena olevasta asiasta. Välimiehinä toimivat käytännössä pitkän ammatillisen kokemuksen omaavat lakimiehet, asianajajat, ylimpien tuomioistuinten jäsenet tai yliopiston professorit.

Kuinka kallista välimiesmenettely oikeastaan on?

Suurin osa oikeudenkäynnin kustannuksista asianosaisille muodostuu asiamiesten palkkioista niin normaalissa tuomioistuin menettelyssä kuin välimiesoikeudessakin. Puuttumatta sen enempää ammattikuntani palkkioihin totean, että asiamiespalkkiot välimiesoikeudessa ovat samaa luokkaa kuin käräjäoikeuskäsittelyssäkin. Mikäli asia käsitellään jäljempänä esitetyssä nopeutetussa menettelyssä, ne jäänevät tätä huomattavasti pienemmiksi.

Välitystuomiosta ei voi valittaa, joten toisen oikeudenkäyntikierroksen (hovioikeus) asiamiespalkkiot jäävät syntymättä. Toisella kierroksella asiamiespalkkiot ovat yleensä lähes saman suuruiset, kuin käräjäoikeuskäsittelyssä. Keskuskauppakamarin välityslautakunta on antanut ohjeellisen välimiesten palkkiosuosituksen, jota käytännössä myös noudatetaan. Ohjetaulukko koskee ainoan välimiehen palkkiota. Kolmen välimiehen yhteenlaskettujen palkkioiden määrä tulisi olla korkeintaan kaksi ja puolikertainen taulukon määriin verrattuna.



Yksinkertaisissa välimiestehtävissä taulukon määrät voidaan alittaa ja monimutkaisissa tapauksissa ylittää. Alla esimerkkilaskelmat Keskuskauppamarin välitysmenettelyn välimiespalkkioista riidassa, jonka arvo on 100.000 euroa:

Taulukonmukainen minimipalkkio on 3.650 euroa, joka saadaan seuraavasti: Euro 3.000 + 1,3 % 50.000 ylittävältä osalta eli 50.000 eurosta, joka on 650 euroa. 3.000 euroa + 650 euroa = 3.650 euroa

Taulukon mukainen maksimipalkkio on 10.300 euroa, joka saadaan seuraavasti: Euro 9.000 + 2,6 % 50.000 ylittävältä osalta eli 50.000 eurosta, joka on 1.300 euroa. 9.000 euroa + 1.300 euroa = 10.300 euroa

Tämän lisäksi Keskuskauppakamari perii rekisteröintimaksun, joka on 100.000 euron riidassa 3.000 euroa. Lukija voi tästä itse laskea ja päätellä, onko välimiesmenettelyn hinta korkea vai ei verrattuna tuomioistuinmenettelyyn ja sen julkisuuteen ja käsittelyn kestoon.

Nopeutettu välimiesmenettely

Keskuskauppakamarin välityslautakunta on laatinut nopeutettua välimiesmenettelyä koskevat säännöt, joita voidaan asianosaisten sopimuksesta soveltaa kaupallisiin riitoihin, jolloin välimiesoikeutena toimii Keskuskauppakamarin välityslautakunnan nimeämä välimies. Nopeutettu välimiesmenettely vaihtoehtona tavanomaisella välimiesmenettelylle on parhaimmillaan kustannustehokas ja nopea riitojenratkaisukeino. Nopeutetulle menettelylle on tunnusomaista yksi välimies, lyhyet kirjelmät, joiden määrä on rajoitettu ja lyhyt määräaika kirjelmien antamiselle. Nopeutetussa välimiesmenettelyssä välitystuomio tulee antaa kolmessa kuukaudessa. Välitystuomiossa ei ole perusteluja, ellei asianosainen viimeistään loppupuheenvuorossaan pyydä tuomion perustelemista. Suullinen käsittely toimitetaan ainoastaan silloin, jos asianosainen sitä pyytää ja välimies katsoo sen tarpeelliseksi.

Nopeutetussa menettelyssä ratkaistavaksi soveltuvat parhaiten riidat, jotka eivät ole kovin laajoja eivätkä monimutkaisia. Riidan rahallinen arvo ei sinänsä ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa sitä, voidaanko riita ratkaista nopeutetussa menettelyssä.

Nopeutettua välimiesmenettelyä koskevia sääntöjä voidaan soveltaa sekä kansallisiin että kansainvälisiin välimiesmenettelyihin. Nopeutetun menettelyn välimiesten palkkioihin sovelletaan lähtökohtaisesti välityslautakunnan sääntöjen mukaisen palkkiotaulukon minimipalkkioita. Tästä voidaan kuitenkin poiketa esimerkiksi silloin, jos menettelyssä on ollut suullinen käsittely, välitystuomioon on kirjoitettu perustelut tai muiden samantyyppisten syiden vuoksi.

Esimerkki IT‐alan riidasta, jota ei haluttu viedä tuomioistuinkäsittelyyn

Olin mukana eräässä tietotekniikka‐alan riidassa, jossa useampi yritys toimi löyhänä yhteenliittymänä niin, että yritykset vuokrasivat toisiltaan erilaisilla sopimuksilla televerkon osia ja muita Internet‐palvelujen tarjoamiseen tarvittavia resursseja. Ilmeisesti yrityksistä aina se, joka ko. palvelua eniten tarvitsi tai jolla oli rahaa vuokrasi tai osti näitä resursseja, ja edelleen vuokrasi tai myi näitä edelleen muille verkoston yrityksille. Toiminta jatkui näin vuosia ja verkoston väliset sopimukset, jos niitä ylipäätään oli, olivat ylimalkaisia ja yleensä sähköpostikirjeenvaihdolla toteutettuja. Osapuolet päättivät purkaa tämän yhteistyön ja tekivät keskenään siitä sopimuksen. Sopimus oli osapuolten keskenään laatima ja sisälsi lähinnä IT‐alan termejä ja nimikkeitä sekä lyhennyksiä ja euromääriä. Sopimuksessa ei myöskään ollut välityslauseketta.

Lienee selvää, kun yhteistyötä käytännössä alettiin purkamaan, että osapuolten välille tuli erimielisyyttä siitä kuka mitäkin omistaa ja millä ehdoilla toiset saavat näitä toisen yrityksen resursseja käyttää. Yhtään näistä osapuolten välisistä erimielisyyksistä ei viety käräjäoikeuteen, koska kenenkään osapuolen asiamies ei halunnut viedä tuollaisia sopimuksia käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Syynä tähän oli se, että kukaan ei uskonut käräjäoikeus olisi saanut selkoa osapuolten välisistä sopimussuhteista ja siitä sopimuksesta, jolla yhteistyö oli päätetty lopettaa. Lisäksi kun tiedossa oli, että joku osapuolista olisi kuitenkin valittanut asiasta hovioikeuteen, olisi riita kestänyt useita vuosia ja lopputulos olisi ollut vähintäänkin epävarma. Näin ollen järjestelyn osapuolet ja näiden asiamiehet joutuivat sopimaan asian tavalla joka ei välttämättä ollut jokaisen osapuolen taholta oikeudenmukainen.

Jari Sotka
OTM, MBA