KKO:n ennakkoratkaisut tekijänoikeusloukkauksista Finreactor vertaisverkkoasiassa 8/2010

KKO:n ennakkoratkaisut tekijänoikeusloukkauksista Finreactor vertaisverkkoasiassa 8/2010

KKO:n ennakkoatkaisuissa oli kyse Finreactor ‐vertaisverkkopalveluun liittyvien vastuukysymysten arvioinnista. Verkoston kautta jaettiin musiikkia, elokuvia ja tietokoneohjelmistoja. Verkon käyttäjät olivat ns. kuvaustiedoston avulla saaneet palvelimelta tietoa muiden käyttäjien koneella olevista sisältötiedostoista ja kopioineet aineistoa suoraan tietokoneilta jakaen sitä samalla omilta koneiltaan toisille käyttäjille.

Ratkaisussa KKO 2010:47 oli kysymys verkoston ylläpitäjien vastuusta sekä tekijänoikeuden haltijoille suoritettavasta kohtuullisesta hyvityksestä. KKO:n mukaan Finreactorverkostossa oli kyse verkon ylläpitäjien ja käyttäjien välisestä yhteistoiminnasta, joka tähtäsi ja johti tekijänoikeuksien haltijoiden taloudellisten oikeuksien laajamittaiseen loukkaukseen. Vastaajat olivat olleet tietoisia tästä toiminnan tarkoituksesta ja he olivat verkon ylläpitotoimillaan osallistuneet verkossa toteutettuihin tekijänoikeusloukkauksiin yhdessä verkon käyttäjien kanssa aiheuttaen näin tekijän‐ ja avunantajavastuun sekä korvausvelvollisuuden.

Ratkaisussa KKO 2010:48 otettiin kantaa sen käyttäjän vastuuseen, joka oli toimittanut verkkoon kuvailutiedostoja (torrent‐tiedostoja). KKO totesi, että kuvaustiedostojen vieminen verkkoon on ollut avainasemassa siinä, että sisältötiedostoja on verkon toimintaperiaatteen mukaisesti voitu levittää verkon käyttäjien tietokoneilta toisille. Viedessään kuvaustiedostoja Finreactor ‐verkkoon vastaaja oli tiennyt aineistoon kohdistuneesta kysynnästä ja siitä, että kuvaustiedostoja vastaavat sisältötiedostot tulevat ilman oikeudenhaltijan lupaa leviämään tiedostojenjakoverkossa ja että tähän johtaa ratkaisevasti juuri hänen oma menettelynsä. Vastaaja oli näin ollen tahallaan loukannut tekijänoikeuksia saattamalla teoksia yleisön saataville ja syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.

Finreactor ‐tiedostojenjakoverkosta

Vastaajat olivat yhdessä eräiden muiden kanssa ylläpitäneet Finreactor‐tiedostojenjakoverkkoa, jossa on jaettu verkon käyttäjien kesken tekijänoikeudella suojattuja tiedostoja ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. Järjestelmän toiminta on perustunut siihen, että tiedostoja sanotussa tiedostojenjakoverkossa tietokoneilleen ladanneet käyttäjät ovat jakaneet niitä samanaikaisesti koneiltaan myös toisille käyttäjille. Verkossa jaetut tiedostot eivät siis ole olleet välittömästi saatavissa vastaajien ylläpitämältä verkkopalvelimelta vaan palvelimella olleen niin sanotun torrent‐ eli kuvaustiedoston avulla verkon käyttäjien tietokoneilta.

Tiedostojenjakoverkon toimintaperiaatteita on asiassa kuvattu seuraavasti: Verkon käyttäjä on otettuaan omalta tietokoneeltaan yhteyden vastaajien ylläpitämän verkon seurantapalvelimeen saanut palvelimelta kuvaustiedoston välityksellä tiedon muiden käyttäjien koneilla olleista sisältötiedostoista. Ladatessaan haluamiaan sisältötiedostoja, kuten musiikkia, elokuvia tai pelejä, omalle koneelleen käyttäjä ei enää ole ollut yhteydessä seurantapalvelimeen vaan toisten käyttäjien koneisiin. Seurantapalvelimella on ollut tietoja verkon käyttäjien koneilla olevista tiedostoista, niiden latauksista ja jakotapahtumien määristä. Palvelimen avulla on teknisesti valvottu käyttäjäkohtaista sisältötiedostojen lataamisten ja jakamisten välistä suhdetta eli niin sanottua ratiolukua. Järjestelmän tehokas toiminta ja suuren tietojensiirtonopeuden saavuttaminen ovat edellyttäneet, että tiedostoja itselleen kopioineet käyttäjät ovat myös jakaneet toisille omalla tietokoneellaan olevia tiedostoja.

Verkoston ylläpitäjien (rikos)vastuu

Korkein oikeus totesi, että tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa mainitun teoskappaleiden levittämisen yleisön keskuuteen on oikeuskäytännössä edeltäkin ilmenevin tavoin katsottu koskevan myös sellaista menettelyä, jossa suojattua aineistoa on sähköisessä muodossa tarjottu yleisölle kopioitavaksi. Korkein oikeus katsoo, ettei tekijänoikeuslaissa säädetyn oikeudenhaltijan suojan tule olla riippuvainen laittoman jakelun teknisestä toteuttamistavasta. Myös tekijänoikeuslain 46 §:ssä, 46 a §:ssä ja 48 §:n 2 momentissa tarkoitettuna levittämisenä on pidettävä tallenteiden sähköistä jakelua yleisölle. Vastaavasti tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kappaleen valmistamisena on pidettävä teoksen kopioimista sähköisessä muodossa tietokoneeseen tai muuhun laitteeseen. Edellä esitettyyn nähden Korkein oikeus katsoo, että Finreactor‐ verkossa tapahtunutta suojattujen teosten jakelua ja kopiointia voidaan arvioida tekoaikana voimassa olleen lain mukaan teoskappaleiden levittämisenä ja valmistamisena. Ottaen huomioon jakelutoiminnan laajuus ja myös se, että tiedostoja itselleen ladanneet käyttäjät ovat samalla toimineet tiedostojen jakelijoina, kysymys ei ole ollut sellaisesta muutaman kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten, joka tekijänoikeuslain 56 a §:n 2 momentin nojalla ei olisi rangaistavaa.

Finreactor‐tiedostojenjakoverkon kaltaisessa verkkoympäristössä tiedostojen levittämiseen ja kopioimiseen liittyvät toimet on hajautettu ylläpitäjien ja käyttäjien kesken. Verkon käyttäjät ovat itse kopioineet sisältötiedostoja suoraan toistensa tietokoneilta sekä samanaikaisesti jakaneet omalta tietokoneeltaan tiedostoja toisille käyttäjille. Tiedostojenjakoverkon ytimenä on toiminut vastaajien ylläpitämä palvelin, jossa on ollut tietoja jaettavina olevista sisältötiedostoista, niiden osoitteista sekä käyttäjien kopiointi‐ ja jakomääristä. Palvelimeen tallennetut kuvaustiedostot ovat osoittaneet verkossa kulloinkin jaettavana olleiden sisältötiedostojen tarjonnan. Kuvaustiedostot ovat olleet välttämätön väline niin sisältötiedostojen hakemista kuin niiden kopioimistakin varten.

Tiedostojenjakoverkko on perustettu siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että verkossa voidaan tehokkaasti jakaa tekijänoikeudella suojattuja tiedostoja verkon käyttäjien kesken. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa tiedostojenjakelutoimintaa on tarkasteltava kokonaisuutena eikä siihen osallistuneiden vastuuta tule arvioida erillisinä tekoina. Verkon ylläpitäjien sekä verkkoon kuvaus‐ ja sisältötiedostoja toimittaneiden käyttäjien osallisuutta tekijänoikeusrikkomukseen on kuitenkin yleisten rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti arvioitava sen perusteella, ovatko kyseisen henkilön toimet olleet merkittäviä tiedostojen luvattoman levittämisen ja kopioinnin kannalta ja onko hän toiminut yhteisymmärryksessä muiden toimijoiden kanssa.

Finreactor‐verkko on muodostunut usean henkilön yhteistoiminnan tuloksena. Verkon toiminta on ollut suunnitelmallista ja perustunut selkeään työnjakoon. Verkon ylläpitäjät ovat hallinnoineet palvelinta ja voineet määrätä siihen tallennetuista kuvaustiedostoista muun muassa poistamalla niitä palvelusta. Kuvaustiedostot ovat liittyneet yksilöityihin sisältötiedostoihin, ja juuri kuvaustiedostojen välityksellä yksittäiset sisältötiedostot on saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville. Verkon tehokas toiminta on edellyttänyt myös verkon käytön ja käyttäjien valvontaa, jolla on pyritty varmistamaan sekä uuden ja kiinnostavan aineiston saaminen että myös tiedonsiirron nopeus. Verkon ylläpitäminen ja käytön hallinnoiminen ovat olleet keskeisiä toimia suojattujen teosten saattamiseksi yleisön saataviin ja kopioitaviksi.

Vastaajat olivat osallistuneet Finreactor‐verkon ylläpitoon muun muassa hallinnoimalla palvelimella olleita kuvaustiedostoja sekä ohjaamalla ja valvomalla sisältötiedostojen riittävän aktiivista jakamista. Heidän toimensa verkon ylläpitäjinä ovat olleet olennaisia verkossa tapahtuneiden lukuisten yksittäisten tekijänoikeuden loukkausten toteutumisen kannalta. Heidän yhteisenä tarkoituksenaan on ollut ylläpitää tehokasta järjestelmää teosten laitonta jakamista ja kopiointia varten. He ovat tunteneet järjestelmän toimintatavan ja olleet selvillä omasta asemastaan verkon ylläpitäjinä sekä oman toimintansa merkityksestä koko järjestelmän toimivuuden kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, että vastaajat olivat ylläpitämällä yhdessä Finreactor‐tiedostojenjakoverkkoa tahallisesti loukanneet asianomistajien tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia siten, että he ovat yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa osallistuneet suojattujen teosten kappaleiden levittämiseen yleisön keskuuteen ja niiden valmistamiseen. Näin menetellessään he olivat syyllistyneet tekijöinä tekijänoikeuslain 56 a §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädettyyn tekijänoikeusrikkomukseen.

Hyvitysvastuun peruste

Asiassa sovellettavan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaan se, joka käyttää teosta vastoin mainittua lakia, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vakiintuneen tulkinnan mukaan hyvitystä määrätään, kun menettelyllä loukataan lain 2 §:ssä tarkoitettua tekijän yksinomaista oikeutta määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Hyvitysvastuun syntyminen ei edellytä, että tekijänoikeut ta olisi loukattu tahallisesti tai tuottamuksellisesti taikka että teoksen käyttäjälle olisi kertynyt oikeudettomasta menettelystään taloudellista hyötyä.

Tiedostojenjakoverkon ylläpitäjinä vastaajien katsottiin syyllistyneen tekijöinä tekijänoikeusrikkomukseen, koska he ovat yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa rikkomuksen tunnusmerkistön toteuttavalla tavalla levittäneet ja valmistaneet suojattujen teosten kappaleita. Tällä menettelyllään he ovat loukanneet oikeudenhaltijoille mukaan kuuluvia oikeuksia ja siten käyttäneet suojattuja teoksia myös hyvitysvastuun perustavalla tavalla. Koska kysymys on ollut palvelun ylläpitäjien ja käyttäjien suunnitelmallisesta yhteistoiminnasta laajamittaisten tekijänoikeusloukkauksien toteuttamiseksi, hyvitysvastuun tulee lähtökohtaisesti olla toimijoiden kesken yhteisvastuullista.

Tekihäjänoikeuslain mukaisen hyvityksen määrä verkoston ylläpitäjien osalta

Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen kohtuullisen hyvityksen tarkoituksena on osaltaan saattaa tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman tekijänoikeuden loukkausta. Hyvitystä määrättäessä on lähtökohdaksi oikeuskäytännössä vakiintunut se vastike, jolla teoksen käyttäjä olisi voinut hankkia oikeudenhaltijalta luvan käyttää teosta.

Korkein oikeus katsoi, että kohtuullisen hyvityksen lähtökohtana tulisi sinänsä olla hinnoittelu siinä jakelutavassa, joka lähinnä vastaisi loukkauksessa toteutunutta menettelyä. Finreactortiedostojenjakoverkossa tekijänoikeudella suojattuja teoksia on jaettu ja kopioitu sähköisesti. Teosten tai tallenteiden tällaiseen jakelutapaan perustuvista myyntihinnoista tai käyttökorvauksista ei asiassa ole esitetty selvitystä. Niiden sijasta oikeudenhaltijat ovat esittäneet hyvityksen määräämisen perusteeksi sen, että jokaisesta elokuvan, televisiosarjan, tietokonepelin ja ‐ ohjelman latauskerrasta on suoritettava fyysisestä teoskappaleesta vähittäiskaupassa peritty arvonlisäverollinen vähittäismyyntihinta sekä musiikin osalta äänilevyn arvonlisäveroton tukkuhinta.

Tässä tapauksessa tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ollut laajaa, ja se on pyritty kohdistamaan käyttäjien haluamiin teoksiin, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tekijänoikeuksien haltijoille. Suuri osa teoksista on luvattoman jakelun ja kopioimisen jälkeen päätynyt oletettavasti verkon käyttäjäkunnan käyttöön, minkä vuoksi teosten luvaton käyttö on vähentänyt niiden kappaleiden menekkiä laillisessa kaupassa. Tämä ja myös seuraamusjärjestelmän tehokkuus edellyttävät, että hyvitys on määrältään tuntuva.

Verkon käyttäjät ovat ladanneet teosten sisältötiedostoja toisiltaan ilman verkon ylläpitäjien välitöntä myötävaikutusta varsinaisessa kopiointivaiheessa. Finreactor‐verkon toimintaperiaatteen vuoksi Vastaajat eivät verkon ylläpitäjinä ole lähtökohtaisesti voineet vaikuttaa siihen, kuinka monta kertaa jokin tiedosto on kaiken kaikkiaan ladattu verkossa. Verkon toimintaperiaatteesta on seurannut, että yksittäisten tiedostojen kopiointi on ylläpitäjien kannalta tapahtunut hallitsemattomasti. Ylläpitäjät eivät ole toimineet ansiotarkoituksessa eivätkä saaneet taloudellista hyötyä verkon ylläpidosta tai toisten suorittamista tiedostojen lataamisista.

Kokonaisharkinnassaan Korkein oikeus katsoi, ettei Vastaajien yhteisvastuullisesti vastattavan hyvityksen määränä voida pitää oikeudenhaltijoiden esittämien vaatimusten mukaisia määriä sellaisenaan. Hyvityksen kohtuullisuutta tässä tapauksessa arvioidessaan Korkein oikeus päätyy siihen, että edellä mainittujen vastaajien yhteisvastuullisen hyvityksen määrä on muiden kuin musiikkitiedostojen osalta 15 prosenttia asianomaisten oikeudenhaltijoiden vaatimista vähittäismyyntihintoihin pohjautuvista määristä ja musiikkitiedostojen osalta 25 prosenttia asianomaisten oikeudenhaltijoiden vaatimista tukkuhintoihin pohjautuvista määristä. Koska kuitenkin musiikkitiedostoja koskevassa Teoston vaatimuksessa on kysymys yksinomaan tekijöille maksettavasta käyttökorvauksesta, Korkein oikeus katsoo, että edellä mainittujen vastaajien yhteisvastuullisesti vastattava kohtuullisen hyvityksen määrä on 50 prosenttia tukkuhintojen pohjalta vaaditusta määrästä.

Vastaajat velvoitettiin yhteisvastuullisesti suoritettamaan tekijänoikeuslain tarkoitettua hyvitystä asianomistajille (Teosto, ÄKT, EMI yms.) yhteenä yli 400.000 euroa.

Kuvailutiedon verkostoon toimittaneen käyttäjän vastuu

A oli toimittanut internetissä ylläpidettyyn Finreactor‐tiedostojenjakoverkkoon ns. torrenttiedostoja, joiden avulla verkon käyttäjät olivat voineet ladata tietokoneilleen tekijänoikeuden suojaamia pelitiedostoja verkosta muualta kuin A:n tietokoneelta. A:n katsottiin luvattomasti saattaneen suojattuja pelitiedostoja yleisön saataviin ja siten syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen.

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon Activision Publishing, Inc., Electronic Arts Inc., Nokia Oyj ja Vivendi Universal Games Nordic AB (jäljempänä asianomistajat) olivat yhtyneet, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tahallaan saattanut tekijänoikeuden suojaamia teoksia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa tietoverkossa Finreactor‐nimistä tiedostojenjakopalvelua käyttämällä yleisön saataville. A:n saataville asettamia teoksia oli ladattu verkosta yhteensä 225 kertaa.

A:n osalta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, että hän oli saattanut Finreactortiedostojenjakoverkon käyttäjien saataville tekijänoikeuden suojaamien pelitiedostojen kuvaustiedostoja, joiden avulla käyttäjät olivat voineet ladata pelitiedostoja tietokoneilleen verkosta muualta kuin A:n tietokoneelta. Syyttäjä on katsonut A:n tällä menettelyllään loukanneen asianomistajille tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan kuuluvaa yksinoikeutta määrätä teoksistaan saattamalla ne yleisön saataviin. Asiassa oli kysymys ennen muuta siitä, oliko A syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.

Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin mukaan yksi tapa saattaa teos yleisön saataviin on teoskappaleen levittäminen, joka tarkoittaa yleensä nimenomaan teoksen fyysisten kappaleiden edelleen jakamista. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1999:115 tekijänoikeuden haltijalle kuuluvan levittämisoikeuden loukkaamisena pidettiin kuitenkin myös menettelyä, jossa elektronisen postilaatikon tietokoneelleen perustanut ja sitä ylläpitänyt henkilö oli sallinut käyttäjien kopioida postilaatikosta tietokoneohjelmistoja.

Oikeuskäytännössä on perinteisesti katsottu tekijänoikeuden loukkaamiseen perustuvan vastuun edellyttävän sitä, että henkilö itse määrää teoksesta tekijänoikeuslain 2 §:n vastaisella tavalla valmistamalla siitä kappaleita tai saattamalla sen yleisön saataviin. Vastuun perusteena ei ole pidetty esimerkiksi sitä, että teoskappaleita luovutetaan toiselle henkilölle edelleen yleisölle luovuttamista varten (KKO 1999:8).

Korkein oikeus totesi, että tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa mainitun teoskappaleiden levittämisen yleisön keskuuteen on oikeuskäytännössä edeltäkin ilmenevin tavoin katsottu koskevan myös sellaista menettelyä, jossa suojattua aineistoa on sähköisessä muodossa tarjottu yleisölle kopioitavaksi. Korkein oikeus katsoo, ettei tekijänoikeuslaissa säädetyn oikeudenhaltijan suojan tule olla riippuvainen laittoman jakelun teknisestä toteuttamistavasta ja että Finreactor‐ verkossa tapahtunutta suojattujen teosten jakelua voidaan arvioida tekoaikana voimassa olleen lain mukaan teoskappaleiden levittämisenä.

Kuvailutiedoston verkostoon toimittaneen rikosoikeudellinen vastuu

Finreactor‐tiedostojenjakoverkon kaltaisessa verkkoympäristössä tiedostojen levittämiseen ja kopioimiseen liittyvät toimet on hajautettu ylläpitäjien ja käyttäjien kesken. Verkon käyttäjät ovat itse kopioineet sisältötiedostoja suoraan toistensa tietokoneilta sekä samanaikaisesti jakaneet omalta tietokoneeltaan tiedostoja toisille käyttäjille. Tiedostojenjakoverkon ytimenä on toiminut palvelin, jossa on ollut tietoja jaettavina olevista sisältötiedostoista, niiden osoitteista sekä käyttäjien kopiointi‐ ja jakomääristä. Palvelimeen tallennetut kuvaustiedostot ovat osoittaneet verkossa kulloinkin jaettavana olleiden sisältötiedostojen tarjonnan. Verkon käyttö tiedostojen jakamiseen on merkinnyt tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin (404/1961) tarkoittamaa teoskappaleiden muuta levittämistä yleisön keskuuteen. Näin on tapahtunut ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa ja siten näiden yksinoikeutta loukaten. Osallistuminen tällaista tavoitetta palvelevan järjestelmän toimintaan voi olla tekijänoikeudellisesti merkityksellistä ja merkitä osallisuutta tekijänoikeusrikkomukseen.

Arvioitaessa Finreactor‐verkkoon kuvaustiedostoja toimittaneen henkilön rikosoikeudellista vastuuta on kiinnitettävä huomiota asianomaisen osuuteen rikoksen toteuttamisessa ja hänen tietoisuuteensa oman toimintansa merkityksestä sisältötiedostojen luvattomassa levittämisessä. Rikosoikeudellista vastuuta ei poista yksin se, että tiedostojenjakoverkon teknisen toteuttamistavan vuoksi tekijän välitön osallistuminen sisältötiedostojen jakamis‐ ja kopiointitapahtumiin ei ole ollut tarpeen.

A ei ole itse pitänyt syytteessä tarkoitettuja sisältötiedostoja eli pelejä omalla tietokoneellaan eikä sallinut toisten tiedostojenjakoverkon käyttäjien kopioida niitä koneeltaan. Hän on kuitenkin siirtänyt muualta löytämänsä pelien kuvaustiedostot nyt kysymyksessä olevaan tiedostojenjakoverkkoon nimenomaisena tarkoituksenaan saattaa pelit muiden verkon käyttäjien saataviin.

Kuvaustiedoston vieminen Finreactor‐verkkoon ei ole vielä sellaisenaan ollut riittävää sisältötiedostojen saattamiseksi verkon käyttäjien saataviin, vaan lisäksi on edellytetty kuvaustiedostoa vastaavan sisältötiedoston tarjolla oloa Finreactor‐verkon käyttäjien koneilla. Toisaalta juuri kuvaustiedostojen vienti Finreactor‐verkkoon on ollut avainasemassa siinä, että sisältötiedostoja on verkon toimintaperiaatteen mukaisesti voitu levittää verkon käyttäjien tietokoneilta toisille. Sisältötiedostoihin viittaavilla kuvaustiedostoilla on yksilöity ne sisältötiedostot, jotka ovat olleet verkossa tarjolla kopioitaviksi, ja kuvaustiedostojen välityksellä yksittäiset sisältötiedostot on myös saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville. Koska yksilöityjä sisältötiedostoja koskevat kuvaustiedostot ovat siten olleet välttämättömiä sisältötiedostojen yleisön saataviin saattamisen kannalta, kuvaustiedoston verkkoon toimittamista on pidettävä Finreactor‐verkossa tehtyjen oikeudenloukkausten kannalta tekijänoikeudellisesti ja tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellisenä toimena.

KKO katsoi, että A on ollut Finreactor‐verkon rekisteröitynä käyttäjänä perehtynyt käyttämäänsä järjestelmään, joka on perustunut verkon ylläpitäjien ja käyttäjien yhteistoimintaan tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen levittämiseksi verkon käyttäjille tehokkaasti ja kustannuksetta. A oli näin ollen tiennyt kuvaustiedostot Finreactor‐verkkoon viedessään peleihin kohdistuneesta kysynnästä ja siitä, että kuvaustiedostoja vastaavat sisältötiedostot tulevat verkon toimintaperiaatteiden mukaisesti ilman oikeudenhaltijoiden lupaa leviämään tiedostojenjakoverkossa, samoin kuin siitäkin, että siihen johtaa ratkaisevasti juuri hänen oma menettelynsä.

A oli siten tahallaan loukannut asianomistajien tekijänoikeuksia saattamalla tekijänoikeuden suojaamia teoksia yleisön saataviin. Näin menetellessään A on syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun tekijänoikeusrikkomukseen, josta hänelle määrättiin sakkorangaistus.